perjantai 5. syyskuuta 2014

Niittyjoen hevoset: Uusi bloggaussarja! Sanni ja Musta.


Olen pitkään pohtinut uuden bloggaussarjan aloittamista ja nyt tuntuu olevan tyhjää muiden postauksien kanssa, joten päätin sen sitten viimein startata. Ideana on kertoa Niittyjoen historian varrella vaikuttaneista hevosista - etenkin niistä, joita ei enää tallilla ole tai joiden tarina on jäänyt historian hämyyn. : )

Aloitetaan kahdella aivan ensimmäisellä hevosella:

Se ensimmäinen: Musta
Musta oli aivan ensimmäinen keppihevoseni. Se on ostettu minulle jo ennen syntymääni, joten se on kulkenut mukana pitkän matkan. Mustan rotu on vähän vaihdellut, mutta islanninhevoseksi se sitten jossain vaiheessa päätyi. Hän on tällä hetkellä ainokainen kaupanhevonen Hyrrän ja toisen issikkaveljeksen lisäksi. Musta on ollut historiansa varrella maastoponina, myöhemmin Marjan hevosena ja siinä vaiheessa kun aloin itse tehtailemaan hevosia, se jäi kakkoshevosen rooliin. Tunnetusti minä olen pirunmoinen perfektionisti hevosteni kanssa ja täten Mustakin on lähes alkuperäisessä kunnossa. : ) Tämä kuva on vuodelta 2006 tai 2007, kun otin kuvia hevosistani sivuja varten, jotka majailivat silloin sunverkossa.

Mitään erinomaisen loistokkaita muistoja Mustaan ei liity, se oli monesti vähän toissijaisena, sillä olen aina arvostanut eniten itsetehtyjä hevosia. Silti Musta on edelleen hyvin rakas, vaikka se pari vuotta takaperin joutuikin kaappiin. Ehkä se saa vielä tilaisuuden palata talliin. : )

Kantaäiti: Kar v. Sanny
Sanni oli aivan ensimmäinen itsetekemäni hevonen. Tehtailin hänet muistaakseni ensimmäisellä luokalla kesällä päiväkerhossa. Muistan istuneeni tylsistyneenä ulkona katsomassa poikien puupalikkarakenteluja ja yhtäkkiä huomasin hevosen päätä muistuttavan palan. Lamppu pään päällä syttyi ja etsin käsiini pitkän, kepiksi sopivan laudan. Kerhonohjaajat naureskelivat puuhilleni, mutta parin naulan, kinutun maalin ja jostain kaappien perältä löydetys pellavan jälkeen minulla oli valmiina ensimmäinen hevoseni! Onhan se painava ja sekalaisen näköinen, mutta olin siitä ylpeä. Sukutauluun pääsivat emäksi ja isäksi edellisen talven leikeistä mailapäähevoset Elin ja Elis. Sitten eräänä päivänä kävelin Sannin kanssa koko matkan kotiin. Maalivalinta osoittautui hieman epäonnistuneeksi, sillä siitä jäi punainen rantu vaaleaan seinään, johon se nojasi monta vuotta. : D Kepin päähän virittelin hienon pintelin, jotta pitkä pää ei kolhisi paikkoja.
Nimi on erään tuttumme mukaan, Kar ja Von ihan vain, jotta se kuullostaisi hienolta. : D Sanni on ollut todella monipuolisessa käytössä, pääosin kouluhevosena. Jossain vaiheessa ratsastutin kaikki tuntiratsastajat sillä ennen kuin he pääsivät ratsastamaan muilla omilla hevosillani (sitä virkaa hoitaa nykyisin Hyrrä). Tällä hetkellä Sanni on pullahevosena tallissa, jossa se on tavattavissa. : )

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti