lauantai 28. maaliskuuta 2015

Kohti SM-kisoja! Mielikuvaharjoitus

Kisajännityksestä kärsii ihan vanhat konkaritkin. Miten sitä sitten lievittäisi? Auttaako radan hyvin opettelu? Kisakokemus? Hengitystekniikka? Ajatusten muualle siirtäminen? Kukin tavallaan. Se mitä minä teen, on mielikuvaharjoitukset. Itseäni rauhoittaa se, että tiedän, mitä on tulossa ja miten toimitaan. Niitä hyödyntävät myös huippu-urheilijat. Tämä postaus on kokokisapäivän kattava mielikuvaharjoitus. JA ennen kuin klickaat sitä rastia, vilkaise läpi, siitä voi olla oikeasti apua! ; ) Osassa on toistoa edellisistä postauksista, mutta kertaustakertausta.

1. Kohti kisoja!
Kisapäivä alkaa jo kotoa. Kuvittele, mitä otat mukaan. Miettiminen kannattaa tehdä aikaisemmin kuin kisa-aamuna, silloin tulee helposti unohdettua jotain.
- Mitä vaatteita tarvitaan mukaan? Tarvitaanko ylimääräinen vaatekerta tai toiset kengät?
- Hevosten lisäksi, mitä varusteita tarvitaan? Suitset joo, mutta ovatko harjat/loimet ja muut kamat tarpeellisia?
- Mitä eväitä otat? Vesipullo ainakin kannattaa ottaa mukaan.
- Jonkun verran rahaa?
- Kannattaa myös pistää ylös, millä nimimerkillä on ilmoittautunut mihinkin luokkiin ja millä hevosella.
- Jos olet menossa myymään, kuinka paljon kannattaa ottaa vaihtorahaa ja muita tarvikkeita?
Listan tekeminen ei ole huono idea. Kannattaa myös miettiä, mikä on turhaa. Etenkin julkisilla matkustaessa kannattaa jättää kaikki turha pois.

2. Kisapaikalla
Tämän harjoituksen voi tehdä ihan ennen kisapäivää tai kisapaikalla.
1. Mistä mennään sisään? Missä hallissa on kisapaikka? (Ota etukäteen selvää.)
2. Kuvittele saapuminen kisapaikalle. Mitä tehdään ensin?  Milloin luokkasi ovat? Milloin kannattaa syödä ja lämmitellä? Mihin hevoset laitetaan? Entä muut tavarat?
3. Millaisen lämmittelyn teet? Mitä kannattaa tehdä luokkien aikana?
4. Kuvittele meneväsi rata kisapaikalla. On helpompaa, kun pystyy sijoittamaan suorituksensa oikeaan ympäristöön. Esteradasta saat paljon tietoa ratapiirroksesta, mutta vielä enemmän oikeasta radasta, vaikket pääsisi radalle fyysisesti. Myös koulussa kannattaa kuvitella ratansa vielä ennen luokkia.
5. Monelta lähdetään?

Valitettavasti postauksesta tuli hyvin lyhyt, mutta toivottavasti tästä on jotain hyötyä. : )

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Kohti SM-kisoja!

 

Tässä postauksessa tulee muutamia irtonaisia ja epärationaalisesti järjestettyjä vinkkejä sekä treeniin, että kisapäivälle.

1. Kisakäyttäytyminen
Tästä tarvitsee harvemmin muistuttaa keppihevosväelle, mutta nyt kun asetelmat ovat muuttuneet, tätäkin kannattanee korostaa. Enää tapahtuma ei ole suljettu, meidän oma tapahtuma. Paikalla on satoja muitakin ihmisiä, joten se, että joka ikinen käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa yleisiä ohjeita on erityisen tärkeää. Ota siis toimissasi huomioon muut.

- Ole paikalla ajoissa, ilmoittaudu ohjeiden mukaisesti
- Ota selvää, mistä sisään tullaan ja missä ilmoittaudutaan, sekä etenkin milloin se tapahtuu - vältät ruuhkaa ja turhaa stressiä


Rutinoituneen kisaajan viimeinen vilkaisu rataan?

- Lue säännöt vielä kerran
- Jos sinulla on kysyttävää, kysy muutamaa viikkoa ennen kisoja - kisaviikot ovat muutenkin järjestäjille kiireisiä, samoin toimi ilmojen muuttamisten kanssa


Nätisti rivissä.

- Odota vuoroasi jonossa, äläkä hikeenny, jos juuri sinua/lastasi ei palveltaisi hetkessä
- Tutustu ennen luokkiasi kisapaikkaan
- Älä jätä tavaroitasi lojumaan mihinkään, ne ovat tiellä ja vaarassa joutua hukkaan
- Älä arvostele muita kilpailijoita/hihittele/huutele toisten suoritusten aikana, se on tuomarin tehtävä (etenkin hihittely : D)
- Älä roskaa, sen minkä tuot, jaksat myös viedä roskiin

Ja salakuvaaminen on sallittu... eiku?
 

- Suhtaudu muuhun messuväkeen neutraalisti
- Lämmittelyalue on tarkoitettu kaikille. Ole siellä siis aikasi, että saat lihakset lämpimiksi ja testihyppysi hypättyä. Lämmittelyssä ei enää treenata! Se ei myöskään ole korkeushyppykisa, vaan estekorkeuksien on tarkoitus pysyä myös pienimpienkin hypättävinä.
Kisoissa paineet nousevat ja helposti tulee tarve esiintyä. Ei siinä mitään - kaikilla on hetkensä radalla. Älä kuitenkaan esittele liikaa taitojasi veryttelyssä, että kaikki varmasti ehtivät lämppäämään. (Tiedän, Sinttu ei liity tähän mitenkään. : D)

- Mene moikkaamaan yksin hengailevia, he voivat olla kaverin tarpeessa!
- Ethän pliis, kajoa muiden hevosiin ilman lupaa - sen pitäisi olla sanomattakin selvää


- Ole hyvä voittaja/häviäjä

2. Mitä pitää varmistaa ennen luokkia?
Tässä muutamia yleisiä kisapäivää varten tarkoitettuja kysymyksiä, joita kannattaa pohtia.
1. Mihin luokkiin olet päässyt? Monentenako starttaat?
2. Mihin aikaan messuovet avataan/mihin aikaan kisoihin saa tulla aikaisintaan?
3. Moneltako ilmoittautuminen alkaa ja milloin se loppuu?
4. Millaiset mahdollisuudet lämmitellä paikalla on? Saako esteradan kävellä läpi ennen luokkia?
5. Millaiset radat ovat esteillä? Entä minkä kokoinen koulukenttä on?
6. Missä ovat vessat? (Siis oikeesti, kun hätä iskee, niin se iskee.)
7. Tarvitaanko osallistujanumerot? Ja jos tarvitaan, niin mistä niitä saa?
8. Saako radalle mennä jo kun edellinen on vielä siellä vai pitääkö valmistautua radan ulkopuolella?
9. Mikä on lähtömerkki? (Nyökkäys, vihellys, "ole hyvä"...?)
10. Mitä teen, jos luokat myöhästyvät? Missä käyn syömässä?




3. Koulu: kiinnitä näihin huomiota
Viimeistelyssä
Itse kiinnittäisin kouluvalmentajana huomiota viimeisissä treeneissä niihin vaikeisiin kohtiin. Se voi olla käden heiluminen, tarkat kulmat, teiden symmetrisyys, täsmällisyys tai tietty liike. Kiinnitä huomiota myös kohtiin, jotka ovat näennäisesti helppoja, kuten radalta poistumiseen - niistä ropisee irtopisteitä. Jos et treenaa valmentajan kanssa, ratsasta peilin edessä tai kameralle niin, että voit itse analysoida ratsastustasi. Tärkeää on myös osata rata vaikka unissaan.

Radalla
Keskity - hengitä. Säilytä hyvä tempo ja katse eteen. Suorita  liikkeet ja rata loppuun asti, älä hätiköi tai oio. Mikään kiire ei ole, mieluummin ole vähän turhan pitkään radalla kuin tee se hutaisten. Varmista, että pysähdys todella kestää neljä sekuntia (itse lasken aina satayksi, satakaksi, satakolme, sataneljä, jotta pysähdyksestä tulee tarpeeksi pitkä) ja peruutukset ovat rauhalliset. Älä anna yleisön häiritä. Ole ylpeä suorituksestasi, itseluottamus näkyy koko olemuksessa! Jos jokin menee pieleen, jatka tyynesti eteenpäin, ellei tuomari pyydä sinua poistumaan.

Itsevarmuus näkyy koko olemuksessa.


4. Este: kiinnitä näihin huomiota
Viimeistelyssä
Keskity radan omaksumiseen. Mieti vahvuuksiasi ja sitä, minkälaisia ratkaisuja sinun kannattaa tehdä radalla. Kisapaikalla tutustu hyvin rataan ja tiemahdollisuuksiin. Katso toisten ratoja, jotta saat itsellesi varmuutta.


Radalla

Mene radalle kuulutettaessa. Voit tutustua vajaan minuutin ajan vielä rataan, katso se vielä kerran, nopeasti läpi. Kun sinulla on hyvä fiilis, voit startata. Pidä katse aina eteenpäin, mieluusti seuraavalle esteelle. Jos este putoaa, älä panikoi tai käänny katsomaan, vaan tee parhaasi loppuradassa. Loukkaantumisen sattuessa säästä itseäsi, äläkä väkisin mene loppuun asti, jos terveys on vaakalaudalla. Jos varusteet rikkoutuvat, älä pelästy, vaan jatka eteenpäin, ei siitä yleensä sakoteta.
Jos taas unohdat radan, hengitä rauhallisesti ja etsi seuraavaa numeroa - järjestäjät tai sivulliset eivät saa yleensä auttaa radalla olevaa.



5. Mielikuvaharjoitteet
 
Itse käytän kovasti mielikuvaharjoituksia ja ne ovat mielestäni todella tehokkaita radan muistamisen ja rentoutumisen apuvälineitä. Ennen kisoja teen vielä lyhyen mielikuvaharjoituspostauksen, joka voi olla jollekin avuksi. Näin etukäteen sitä tekniikkaa voi käyttää kisatilanteen kuvittelussa sekä kouluradan opettelussa. Joidenkin valmennettavienikin kanssa olemme ihan fyysisesti paseeranneet pihalla ja hahmottaneet kisatilannetta tyyliin: "Sitten mennään tutustumaan rataan, mitä katsot ensin, kun astut radalle?"





6. Säännöt
Tässä vielä tiiviisti tärkeimmiksi näkemäni kilpailusäännöt.
Yleistä:
- Ilmoittaudu aamulla infopisteellä ovella - sieltä pääset sisäänkin, muut joutuvat ostamaan lippunsa
- Valmistaudu henkisesti siihen, että sinua tullaan kuvaamaan
- Keppihevosalueella on varmasti ruuhkaa, kannattaa välillä kierrellä muuallakin
- Hengaile ennen starttiasi lähellä kenttää, jotta kuulet kun nimesi kuulutetaan
- Älä starttaa ennen kuin saat luvan - muuten voi seurata hylkäys

Näyttelyyn:
- Käy ilmoittautumassa aamulla ovella ja pyydä samalla hevosesi numerolappu ja kiinnitä se sen kaulaan
- Vie hevosesi karsinastoille heti luokkien alkaessa
- Käy vilkaisemassa hevostasi aina välissä (ettei se ole lähtenyt kävelemään), mutta älä häiritse
 tuomarin työtä äläkä vie hevosta pois paikaltaan
- Jos joudut lähtemään aikaisemmin, ilmoita siitä tuomarille
- Kun näyttelyjen palkintojen jaon alkaminen kuulutetaan, hae rauhassa hevosesi ja kuuntele ohjeita
© Aili/Sally

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Kohti SM-kisoja! Onks tukka hyvin, näkyyks kello?

No niin, nyt pääsemme "lempiaiheeseeni": kisapukeutumiseen. Pitäkää minua hörähtäneenä hölmönä, mutta minusta asiallinen kisapukeutuminen antaa hyvin kuvan ratsastajasta ja mahdollisesti harrastuksestanne. Päättäkää itse mitä ajattelette (tuoko vakavanlainen pukeutuminen uskottavuutta/ vaikuttaako se lapselliselta) ja toimikaa sen mukaan, mutta minä jatkan kisapukeutumisasian levittämistä. : D Tässä postauksessa siis pari vinkkiä astetta vakavampaan kisa-asuun, ottakaa tai jättäkää.
Fabio on allerginen materialistihömpötykselle : D


1. Housut
Minun mielestäni ehdottomasti parhaat housut keppihevostelijalle kesäkelissä tai sisätiloissa ovat ehdottomasti juoksuhousut. Ne eivät ole tiellä, joustavat ja ovat perustyylikkäät. Varsinaisesti housuilla ei niin ole väliä, kunhan ne ovat mukavat ja antavat tarpeellisen liikkuvuuden. Kuitenkin harkitsisin kaksi kertaa, ennen kuin lähtisin mestaruuskisoihin verkkareissa, tai edes niiden sivistyneemmissä sisarissa, lökäreissä. Myös shortsit/caprit voivat olla ihan toimivat, kunhan eivät ole liian paljastavat. Kannattaa myös miettiä housujen väriä, valkoiset ovat tyylikkäät, mutta sitten kannattaa katsoa saman väriset alusvaatteet (neonväriset loistavat kivasti läpi). : D

2. Kengät
Kenkien kohdalla suosittelen lukemaan tämän artikkelin. SM-kisoihin suosittelisin esteille kenkiä, jossa on paljon joustoa ja pitoa, eli hyvät, paksummat pohjat. Pieni investointi ei ole loppujen lopuksi ole niin iso rako lompakkoon, kun mietitään hyvien kenkien plussia.


3. Yläosa
Asustuksen yläosa on se kohta, jossa voi vähän brassailla. Tässä pari omaa asukokonaisuuttani, mallina Marja. ; ) (Käytän näitä ihan oikeiden hevostenkin ratsastuskisoissa.)

Paidat
Tässä pari vaihtoehtoa:

Pikeepaita
Tyylikäs, yleensä hyvin hengittävä.
 
T-paita
Meillä on muutama tallin ja yhdistyksen logoin koristettu T-paita. Myös tekninen urheilupaita on tosi hyvä.
 
Kauluspaita
Kauluspaita on tyylikäs, joskin aika epäkäytännöllinen ratkaisu. Ei mikään urheiluvaruste, mutta tietysti tämän voisi heittää vaikka koululuokan ajaksi päälle.
Ratsastuspaita
Näitä löytyy eri väreissä ja materiaaleissa. Yleensä toimivat urheilussa hyvin, hengittävät ja joustavat.


Päällystakki
Pelkkä paita voi olla tyylikäs yksinäänkin, etenkin esteillä, jossa voi tulla kuuma (takki voi olla liian tukala, varsinkin kuumassa messuhallissa), kuitenkin esimerkiksi kouluun takki voi olla kiva lisä. Eikä takin tarvitse olla oikea ratsastustakki, myös ihan tavisvaatekaupan takit käyvät.
Tweed-takki
Samettijakku
Neule
Ratsastustakki


4. Hiukset
Marjan vinkit kisakampauksiksi (voi päänahkaparkaani...):
Napakat letit
Oudot ponnarikampaus (: D)
Nuttura
Hiusverkkohässäkkä
Pinnihässäkkä : D
Look at the hat!
 

5. Hinta
Älkää käsittäkö väärin - kisapukuun ei kannata törsätä omaisuutta. Itse pirkkailen pikkuhiljaa eri kamoja kokoon, kannattaa käyttää mielikuvitusta, omaa makua ja sitä jota kotoa jo löytyy.

Esimerkkiasustus:


Takki: Puuilo, 20 € (alennuksessa)
Juoksuhousut: BudgetSport, n. 16 € (pari vuotta sitten)
Paita: Kirpputorilta, 2 €
Silinteri: Tiimari, 5 €
Yht. 43 €
Tämän kalliimpaa settiä en ostaisi. Toisaalta, takin ovh oli 130 €, minulla kävi vain mäihä, että satuin löytämään oikean kokoisen pikkuvikaisen takin, mutta tuohon voisi vaihtaa minkä vain muun (esimerkiksi ylempänä oleva tweed-takki maksoi 15 € H&M:ssä, samettijakku taas oli kirpparilöytö kolmella eurolla ja aika monella taitaa olla omasta takaan neuleita).

Tässä vielä muutamia kisakuvia vuosien varrelta, joita kannattaa vilkaista!

Kuva © Aili
Kuva © Aili
Huomaa kravatti
 

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kohti SM-kisoja! Treenistartti esteratsastajalle

Bloggaussarja jatkuu! Luethan myös edellisen osan kouluratsastajan startista!

Esteratsastus on lajina monin tavoin erilainen kuin kouluratsastus. Harmonian ja liikkeiden oikeaoppisuuden sijasta räjähtävä voima, ketteryys ja nopeus ovat keskiössä. Näin ollen esteratsastajan valmentautuminenkin eroaa kouluratsastajan rutiineista. Pitäkää kiinni, okseri tulossa!


1. Peruspohja ja verryttely
Kuten kouluratsastuksessakin, on esteillä hyvin rakennetun peruspohjan merkitys suuri. Räjähtävää voimaa ei voi feikata, se täytyy rakentaa. Sisätiloissa - kuten tämän vuoden mestaruuksien pitopaikassa tilaa on vähän ja kentät yleensä hassun mallisia. Hyvällä strategiallakaan ei pääse pitkälle, jos ei ole tarpeeksi voimaa päästä esteistä yli. Turvallisinta on ilmoittautua luokkiin, joiden korkeudet ovat itsellesi helppoja (esim. jos ennätyksesi on 90 cm, hyvä luokkakorkeus voisi olla 70-80 cm). Älä koskaan ilmoittaudu luokkiin, jos et ole varma, pääsetkö kyseistä korkeutta.




Treeniohjeeksi sanoisin paljon peruskuntoa kohottavaa liikuntaa: hölkkää, kouluratsastusta ja tietysti esteitä, lisäksi ponnistusvoimaa saa vaikka hankitreenistä ja laukkamäistä. Älä myöskään unohda kokonaan tekniikkaharjoituksia ja suunnittelemista, niistä myöhemmin lisää!

Veryttelyksi suosittele ihan samaa kuin kouluratsastuksessa: käytä mieluummin siihen enemmän aikaa ja nosta lämpöä hitaasti kuin lähde saman tien pomppimaan. Pidä myös huoli siitä, ettei hyppää liian pehmeällä, kovalla tai liukkaalla alustalla, ihan omien jalkojesi hyvinvointia ajatellen. Muista myös hyvät varusteet: kaikki lähtee asiaankuuluvista kengistä!


2. Valmentaja
Toisin kuin koulussa, esteillä kellon lukema, ei tuomarin mielipide ratkaisee. Valmentajan tärkein tehtävä on kehittää nopeuttasi, estetekniikkaasi ja kaikkea sitä, mikä tapahtuu laskeutumisen ja seuraavan ponnistuksen välissä. Valmentajilla on usein omaa kisakokemusta, joten heiltä kannattaa kysellä, mitä kaikkea kannattaa tehdä valmistavasti ennen kisoja ja suunnitella vähän treeniaikataulua.



Omaa kehitystä kannattaa seurata. Tässä kuvassa Anni hyppäämässä kesällä 2014, seuraavassa vuonna 2013.


Valkun kanssa kannattaa myös pohtia omia vahvuuksiasi ja heikkouksiasi, mihin kannattaa  panostaa, mikä ei ole niin tärkeää? Kisasääntöjen kertaaminenkin lienee ihan terveellistä: mistä tulee virhepisteitä ja miten sijoittuvat katsotaan, eli kannattaako panostaa puhtaaseen rataan vai enemmän aikaan. SM-kisoissa suosittelisin itse valmentajana mieluummin tähtäämään rauhalliseen nollaan, kuin nopeaan rataan pudotuksilla.


3. Tekniikka ja ketteryys haltuun
Vaikka olisit todella nopea sileällä ja voimaa löytyisi kuin pienestä kylästä, kannattaa silti panostaa tekniikan sisäistämiseen. Tässä valmentaja voi olla avuksi. Onko ponnistus- tai laskeutumistekniikassasi parantamisen varaa? Kannattaisiko hioa käännöksien nopeutta, estesilmää tai tarkkuutta? Omat heikkoutensa kannattaa tuntea, jolloin voi esimerkiksi opetella hyppäämään sujuvammin vasemmassa laukassa tai ihan jopa välttämään sitä.
Pelkkä kehän kiertäminen tai itsensä rääkkääminen korkeilla esteillä ei kokemukseni mukaan auta. Kannattaa mieluummin kasata pienempiä ratoja, treenata niillä omaa ketteryyttä ja kääntymiskykyä ja vasta sitten pikkuhiljaa nostaa korkeuksia kohti sitä, mikä on tavoitteena. Harjoitukset ovat keskeinen apuväline, kun tavoitellaan täydellistä suoritusta. Niitä löytää sekä hevosille tarkoitettuina, että keppihevosille suunnattuina netistä pilvin pimein. Myös kirjastosta voi hevoskirjojen osastolta löytää jotain sopivaa.



4. Opettele näkemään ja soveltamaan: Tiet
Radalla voi tulla yllätyksiä, jolloin pitää pystyä soveltamaan omia taitojaan - siitähän estekisoissa on kyse. Vaikka voisitkin nähdä radan netissä piirroksena, ei se koskaan vastaa sataprosenttisesti todellisuutta. Esteratsastajan tärkeä taito onkin juuri soveltaminen ja nopeasti tilanteisiin sopeutuminen. Tätä voi treenata pikkukisoissa tai kaverin kanssa niin, että toinen rakentaa radan ja määrää esteiden hyppyjärjestyksen.
Kisoissa kisaajan pitää pystyä hyppäämään rata ilman harjoittelua kyseisillä esteillä. Esteiden väli, hyvät tiet ja lähestymiset on osattava arvioida silmämääräisesti tai kävellen. Teiden suunnittelu onkin todella tärkeää, jotta radalla ei satu yllätyksiä. Tutustu aina rataan huolella, mittaa sarjojen välit ja keskity. Mielikuvittele mitä teitä käytät ja missä voit kiristää tahtia tai oikoa. opettele myös tuntemaan omat rajasi, se tiukka tie, mitä muut käyttävät ei välttämättä ole kaikista paras sinulle.

5. Tyyliluokat
Tyyliluokat ovat kuin este- ja kouluratsastuksen yhdistelmiä: esteratsastusluokkia, joissa suoritus arvostellaan samalla lailla kuin kouluratsastuksessa pistein 1-10. Tärkeää on ponnistuksen oikea paikka, hyvä tasapaino hypyn aikana, sulava laskeutuminen, siistit ja järkevät tiet sekä kokonaisratsastuksen helppous. Treenauksessa kannattaa käyttää sekä kouluratsastusta, että esteratsastusta.

Yksi hyppytekniikka: ponnistus.
Nousu.

"Liito."

Laskeutuminen.


Tulee muistaa, ettei itseään saa rääkätä ihan loppuun, vaan oma terveys menee aina edellä.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kohti SM-kisoja! Treenistartti kouluratsastajalle


Ja tästä lähtee lyhyt bloggaussarjan tynkä Kohti SM-kisoja. Kaikkihan ovat jo tietoisia siitä, että olen tulossa kevään SM-kisoihin nolaamaan itseni kouluratsastuksen mestaruuksiin. Tarkoituksena on oman treenini ohella kirjoitella tänne vinkkejä ja pohjaa, millä minä valmistaudun ja valmistan omia valmennettaviani kisoihin. Tämä postaus käsittelee kouluratsastajan valmistautumisen aloittamista, seuraavassa (joka toivottavasti ilmestyy tänne viikon päästä) käsitellään samaa aihetta esteratsastajan näkökulmasta. Kuitenkin kuten sanotaan "ei se, mitä esteillä tapahtuu, vaan se mitä niiden välissä", kannattaa myös esteisiin menijöiden lueskella kouluratsastajien tekstejä ja toisinpäin. Tämän tekstin sisältö on oma subjektiivinen näkemykseni, lähdekritiikin käyttö on sallittua.


1. Peruspohja
Peruskunnon rakentaminen pitää aloittaa hyvissä ajoin. Toivottavasti olet kisaajana jo rakentanut kisakunnon perustuksia: lihasvoima tulee olla jo hankittuna, vaikka sitä ei kouluratsastuksessa tarvitakaan yhtä paljon kuin esteillä. Koulussa ratsastuksen tulee kuitenkin olla erityisen vaivattoman näköistä, eikä kehässä läähättävä kisaaja varmaan saa ihan täysiä pointseja tuomareilta.

Maastoilu lisää kestävyyttä ja ketteryyttä (ilmeiden hallintaa sitten myöhemmin. : D)


Miten se sitten tapahtuu? Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, tasapainoinen liikkuminen on hyvän peruspohjan a ja o. Tämä siis sisältää ihan kaikkea liikuntaa, mitä voit keksiä, mistään ei varmasti ole haittaa (ellet mene ja katkaise jalkaasi luistinradalla : D). Pelkkä koulun vääntäminen kentällä ei välttämättä ole kaikista tehokkainta, vaan suosittelisin ihan maastolenkkejä kevyessä ravissa ja luuliikuntana esteitäkin - mitä vain keksimääsi muuta liikuntaa pyöräilystä uintiin - mistä itse eniten tykkäät.
Kuva: Aili

Minä en ole mikään liikunnan maisteri, siksi suosittelisin kääntymään esimerkiksi ammattimaisesti kirjoitettujen julkaisujen puoleen näissä asioissa. Tärkeää on myös tasapainoinen ja riittävä ruokavalio, missään nimessä tämä ei ole mitään laihduttamista, vaan peruskunnon parantamista!

Peruskunnon lisäksi hyvään peruspohjaan kuuluu liikkeiden osaaminen. Jo ilmoittautuessa jonkin tasoiseen luokkaan, pitäisi olla käsitys siitä, mitä kyseisellä tasolla vaaditaan ja miltä liikkeet näyttävät. Niistä löytyy kuvauksia esimerkiksi hevosmaailma.netistä. Mutta palataan tähän myöhemmin.


2. Verryttely
Se, mitä voit jo tehdä ajatellen kisapäivää, on rakentaa itsellesi veryttelyohjelma. Siis mikääh? Kutsun veryttelyohjelmaksi rutiinia, joka suoritetaan joka kerta ennen treenin alkua ja sen jälkeen. Lämppä on erittäin tärkeä kouluratsastuksessa, kun haetaan hyvää tasapainoa, letkeyttä, liikkeiden ilmavuutta ja soljuvuutta. Nivelet eivät kestä niiden jatkuvaa pitkäaikaista venytystä, jos ne eivät ole lämpimiä. Tärkeää nykykouluratsastuksessa on nilkan ojennus, johon tämä eritoten pätee. Kuulen jatkuvasti surullisia tarinoita, kun nuorten tyttöjen jalat eivät kestä enää hyppäämistä. Siitä syyttäisin ihan lämmittelyn puutetta.


Veryttelyohjelma kannattaa suunnitella niin, että se käy läpi kaikki lihakset ja pikkuhiljaa nostaa lämpöä. Useimmiten ala-asteen liikan alkuverryttelyt eivät ole kaikkein paras esimerkki. (No niin, aloitetaan veryttelemällä eli HIPPAA! Juoskaa jalkanne pahki ja keuhkonne rikki!) Itse aloitan aina venyttelyllä: pohkeet, reidet, pyörittelyä... Malta käyttää tähän aikaa, siitä on ihan konkreettista hyötyä. Sitten otan lisättyjä käyntejä ja lopuksi teen ravissa ympyröitä, kokoamisia ja lisäyksiä. Sen jälkeen aloitan vasta varsinaiset tunnit harjoitukset.

Kun ohjelma on tuttu, se käy luonnostaan. Silloin kisapäivänäkin tulee tehtyä hyvät verkat (pysy myös luokkiesi välillä kevyessä liikkeessä!) kuin itsestään. Kisoissa on aina miljoona asiaa mielessä ja jännittää, joten loukkaantumistenkin riski nousee. Silloin hyvä lämppä on tärkeä.


3. Valmentautuminen
Jos et ole aiemmin käynyt valmennuksissa säännöllisesti, suosittelen, että käyt viimeistään paria viikkoa ennen kisoja näyttäytymässä jollekin valmentajalle tai muuten pidempään harrastaneelle. Kaikista paras olisi käydä nyt kerran ja ennen kisoja kerran, jotta kehittyminen tehostuisi.
Jokaisen valmentajan opetus on subjektiivista.

Kouluratsastus on siitä hankala laji, että jokainen tuomari tuomaroi eri lailla ja samoin valmentajien näkemykset vaihtelevat. Kuitenkin ulkopuolisen mielipide ja ohjaus on hyvin tärkeää, jotta varmasti liikkeet ovat oikein suoritettuja. Valmentaja usein osaa myös viilata pieniä virheitä, joita et ehkä itse huomaisi. Useammalla valmentajalla käyminen on aina plussaa, jotta saa useamman henkilön mielipiteen. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta usko minua, kun sanon, että valmentautuminen ei ole kaikille arkipäivää. Ota myös huomioon videovalmennusten mahdollisuus, aina ei tarvitse raahautua toisella puolelle maata! Tässä vaiheessa kannattaa valmentajan kanssa suunnitella jonkinlainen aikataulu ja tavoitteet ja kiinnittää huomiota siihen, missä on parannettavaa.

Tästäkin hyvä valmentaja tekisi analyysin: Onko askellus rodunomaista? Riittääkö kokoamisaste? Asetus? Pysyvätkö linjat? "Kaatuuko" ratsastaja sisään? Mitä kädet tekevät? Istunta? Tempo?



4. Radan opettelu
Varmista, että osaat radan. Opettele se paperilla, keppihevosten kanssa ja juokse vaikka ilmankin, kunhan muistat sen. Missä pisteessä tulee mikäkin askellaji? Onko se harjoitusravi, kootturavi, keskiravi vai lisätty ravi? (On tärkeää, että tuomari voi erottaa nämä toisistaan, joten harjoittele lisäämistä ja kokoamista huolella.) Keppihevosten koulukisoissa pisteitä tulee tarkkuudesta, joten lue arvostelupaperit huolella!


5. Katso videoita!
Suosittelen kaikille valmentajista ratsastajiin tuijottelemaan videoita niin oikeiden hevosten koulusuorituksista kuin keppihevosilla tehdyistä. Youtubesta löytyy ihan kaikkea, ei välttämättä sitä rataa, mihin osallistut, mutta kaikesta on hyötyä. Kysy itseltäsi: Mikä askellaji on menossa? Menisinkö itse askellajin noin? Miten se ja se liike esitetään? Tekeekö ratsukko liikkeen oikein? Ne ovat kauhean hyödyllisiä, mutta etenkin keppihevosvideoiden kohdalla kannattaa olla kriittinen. Oman ratsastuksen videoiminen tai kuvaaminen on hyvä tapa kehittää itseään!



Siinä oli lyhyt starttipaketti. Mielipiteitä saa taas pistää tuonne alas, kuulen mielelläni muiden kokemuksia.