Kohti SM-kisoja! Treenistartti kouluratsastajalle

Ja tästä lähtee lyhyt bloggaussarjan tynkä Kohti SM-kisoja. Kaikkihan ovat jo tietoisia siitä, että olen tulossa kevään SM-kisoihin nolaamaan itseni kouluratsastuksen mestaruuksiin. Tarkoituksena on oman treenini ohella kirjoitella tänne vinkkejä ja pohjaa, millä minä valmistaudun ja valmistan omia valmennettaviani kisoihin. Tämä postaus käsittelee kouluratsastajan valmistautumisen aloittamista, seuraavassa (joka toivottavasti ilmestyy tänne viikon päästä) käsitellään samaa aihetta esteratsastajan näkökulmasta. Kuitenkin kuten sanotaan "ei se, mitä esteillä tapahtuu, vaan se mitä niiden välissä", kannattaa myös esteisiin menijöiden lueskella kouluratsastajien tekstejä ja toisinpäin. Tämän tekstin sisältö on oma subjektiivinen näkemykseni, lähdekritiikin käyttö on sallittua.


1. Peruspohja
Peruskunnon rakentaminen pitää aloittaa hyvissä ajoin. Toivottavasti olet kisaajana jo rakentanut kisakunnon perustuksia: lihasvoima tulee olla jo hankittuna, vaikka sitä ei kouluratsastuksessa tarvitakaan yhtä paljon kuin esteillä. Koulussa ratsastuksen tulee kuitenkin olla erityisen vaivattoman näköistä, eikä kehässä läähättävä kisaaja varmaan saa ihan täysiä pointseja tuomareilta.

Maastoilu lisää kestävyyttä ja ketteryyttä (ilmeiden hallintaa sitten myöhemmin. : D)

Miten se sitten tapahtuu? Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, tasapainoinen liikkuminen on hyvän peruspohjan a ja o. Tämä siis sisältää ihan kaikkea liikuntaa, mitä voit keksiä, mistään ei varmasti ole haittaa (ellet mene ja katkaise jalkaasi luistinradalla : D). Pelkkä koulun vääntäminen kentällä ei välttämättä ole kaikista tehokkainta, vaan suosittelisin ihan maastolenkkejä kevyessä ravissa ja luuliikuntana esteitäkin - mitä vain keksimääsi muuta liikuntaa pyöräilystä uintiin - mistä itse eniten tykkäät.

Kuva: Aili

Minä en ole mikään liikunnan maisteri, siksi suosittelisin kääntymään esimerkiksi ammattimaisesti kirjoitettujen julkaisujen puoleen näissä asioissa. Tärkeää on myös tasapainoinen ja riittävä ruokavalio, missään nimessä tämä ei ole mitään laihduttamista, vaan peruskunnon parantamista!

Peruskunnon lisäksi hyvään peruspohjaan kuuluu liikkeiden osaaminen. Jo ilmoittautuessa jonkin tasoiseen luokkaan, pitäisi olla käsitys siitä, mitä kyseisellä tasolla vaaditaan ja miltä liikkeet näyttävät. Niistä löytyy kuvauksia esimerkiksi hevosmaailma.netistä. Mutta palataan tähän myöhemmin.


2. Verryttely
Se, mitä voit jo tehdä ajatellen kisapäivää, on rakentaa itsellesi veryttelyohjelma. Siis mikääh? Kutsun veryttelyohjelmaksi rutiinia, joka suoritetaan joka kerta ennen treenin alkua ja sen jälkeen. Lämppä on erittäin tärkeä kouluratsastuksessa, kun haetaan hyvää tasapainoa, letkeyttä, liikkeiden ilmavuutta ja soljuvuutta. Nivelet eivät kestä niiden jatkuvaa pitkäaikaista venytystä, jos ne eivät ole lämpimiä. Tärkeää nykykouluratsastuksessa on nilkan ojennus, johon tämä eritoten pätee. Kuulen jatkuvasti surullisia tarinoita, kun nuorten tyttöjen jalat eivät kestä enää hyppäämistä. Siitä syyttäisin ihan lämmittelyn puutetta.

Veryttelyohjelma kannattaa suunnitella niin, että se käy läpi kaikki lihakset ja pikkuhiljaa nostaa lämpöä. Useimmiten ala-asteen liikan alkuverryttelyt eivät ole kaikkein paras esimerkki. (No niin, aloitetaan veryttelemällä eli HIPPAA! Juoskaa jalkanne pahki ja keuhkonne rikki!) Itse aloitan aina venyttelyllä: pohkeet, reidet, pyörittelyä... Malta käyttää tähän aikaa, siitä on ihan konkreettista hyötyä. Sitten otan lisättyjä käyntejä ja lopuksi teen ravissa ympyröitä, kokoamisia ja lisäyksiä. Sen jälkeen aloitan vasta varsinaiset tunnit harjoitukset.

Kun ohjelma on tuttu, se käy luonnostaan. Silloin kisapäivänäkin tulee tehtyä hyvät verkat (pysy myös luokkiesi välillä kevyessä liikkeessä!) kuin itsestään. Kisoissa on aina miljoona asiaa mielessä ja jännittää, joten loukkaantumistenkin riski nousee. Silloin hyvä lämppä on tärkeä.


3. Valmentautuminen
Jos et ole aiemmin käynyt valmennuksissa säännöllisesti, suosittelen, että käyt viimeistään paria viikkoa ennen kisoja näyttäytymässä jollekin valmentajalle tai muuten pidempään harrastaneelle. Kaikista paras olisi käydä nyt kerran ja ennen kisoja kerran, jotta kehittyminen tehostuisi.

Jokaisen valmentajan opetus on subjektiivista.

Kouluratsastus on siitä hankala laji, että jokainen tuomari tuomaroi eri lailla ja samoin valmentajien näkemykset vaihtelevat. Kuitenkin ulkopuolisen mielipide ja ohjaus on hyvin tärkeää, jotta varmasti liikkeet ovat oikein suoritettuja. Valmentaja usein osaa myös viilata pieniä virheitä, joita et ehkä itse huomaisi. Useammalla valmentajalla käyminen on aina plussaa, jotta saa useamman henkilön mielipiteen. Tämä saattaa kuulostaa itsestään selvältä, mutta usko minua, kun sanon, että valmentautuminen ei ole kaikille arkipäivää. Ota myös huomioon videovalmennusten mahdollisuus, aina ei tarvitse raahautua toisella puolelle maata! Tässä vaiheessa kannattaa valmentajan kanssa suunnitella jonkinlainen aikataulu ja tavoitteet ja kiinnittää huomiota siihen, missä on parannettavaa.

Tästäkin hyvä valmentaja tekisi analyysin: Onko askellus rodunomaista? Riittääkö kokoamisaste? Asetus? Pysyvätkö linjat? "Kaatuuko" ratsastaja sisään? Mitä kädet tekevät? Istunta? Tempo?

4. Radan opettelu
Varmista, että osaat radan. Opettele se paperilla, keppihevosten kanssa ja juokse vaikka ilmankin, kunhan muistat sen. Missä pisteessä tulee mikäkin askellaji? Onko se harjoitusravi, kootturavi, keskiravi vai lisätty ravi? (On tärkeää, että tuomari voi erottaa nämä toisistaan, joten harjoittele lisäämistä ja kokoamista huolella.) Keppihevosten koulukisoissa pisteitä tulee tarkkuudesta, joten lue arvostelupaperit huolella!

5. Katso videoita!
Suosittelen kaikille valmentajista ratsastajiin tuijottelemaan videoita niin oikeiden hevosten koulusuorituksista kuin keppihevosilla tehdyistä. Youtubesta löytyy ihan kaikkea, ei välttämättä sitä rataa, mihin osallistut, mutta kaikesta on hyötyä. Kysy itseltäsi: Mikä askellaji on menossa? Menisinkö itse askellajin noin? Miten se ja se liike esitetään? Tekeekö ratsukko liikkeen oikein? Ne ovat kauhean hyödyllisiä, mutta etenkin keppihevosvideoiden kohdalla kannattaa olla kriittinen. Oman ratsastuksen videoiminen tai kuvaaminen on hyvä tapa kehittää itseään!



Siinä oli lyhyt starttipaketti. Mielipiteitä saa taas pistää tuonne alas, kuulen mielelläni muiden kokemuksia.